Utilitarismi on moraaliteoria, jonka mukaan tekojen "hyvyys" määrittyy sillä kuinka monelle ne tuovat onnellisuutta ja kuinka suurta hyötyä ja yhteistä hyvää se tuottaa. Utilitarismissa ei siis haeta hyötyä yksin omaan yksilöille, vaan yheteisöille ja suuremmille kokonaisuuksille. Utilitarismin mittarina toimiikin mielihyvä, mitä enemmän teko tuottaa mielihyvää sitä moraalisempi teko on.
Eräällä filosofian tunnillamme teimme harjoituksen, jossa meidän oli tarkoitus toimia sairaalan henkilökuntana, meidän piti päättää utilitarismin mukaisesti kenet parannamme ja keiden hoito jätetään taka-alalle. Harjoituksen aikana huomasimme, että utilitarismin mukaisesti tehdyt päätökset eivät olleetkaan kovin järkeviä. Päätökset olivat useasti melko moraalittomia, esimerkiksi monet jättivät hoitamatta vakavasti sairaita ihmisiä ja sen sijaan hoitivat muun muassa TV- tähti kissojen harventuneet turkit ja tekivät kavojen kohotuksia julkkiksille. Päätökset olivat moraalittomuudesta huolimatta utilitarismin mukaisia, sillä niillä tavoitettetiin mahdollisimman suuri kokonaishyöty, kuten miljoonien rakastaman julkkiksen kauniit kasvot ja uran jatkuminen toivat onnellisuutta monille faneille, paljon enemmän siis kuin yhden lapsen hoitaminen.
Siitä huolimatta utilitarismi ei siis olekaan kovin hyvä tapa ratkoa asiota, vaikka onnellisuuden maksimoiminen kuulostaakin todella houkuttelevalta. Sen johdosta monet välittömästi hoitoa tarvitsevat ihmiset jäisivät kokonaan vaille hoitoa. Omasta mielestäni pelkän utilitarismin mukaisissa päätöksissä yhteiskunnassa ei olisi mitään järkeä, on kuitenkin tapauksia, joissa sen käyttö on suotaavaa ja jopa järkevintä. Esimerkiksi on ehkä järkevämpää asettaa etusijalle jonkin tuhansia ihmisiä tappavan sairauden hoidon kehittäminen kuin hoitomuodon kehittäminen johonkin todella todella harvinaiseen tautiin johon sairastuu vuodessa vain muutama ihmistä koko maapallolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti