Väkivaltaviihde & ihmisluonto

Ihminen on luonnostaan väkivaltainen olento, joten sillä on luontainen tarve kokea väkivaltaa, joko tekimisen tai näkemisen kautta. Ihmisen väkivallan tarve ei siis tarkoita, että kaikki haluaisi tappaa toisiaan. Nykyihminen kokee enimmäkseen väkivaltaa viihteen ja kuvitteellisten tapahtumien kautta, toisin kuin antiikin aikaiset ihmiset. Antiikin aikaan ihmisten suurta viihdettä olivat esimerkiksi erittäin julmat gladiaattoritaistelut. Monet väittävät, että ihmisestä on tullut entistä väkivaltaisempi, mutta eikö nykypäivän väkivaltaviihde ole kuitenkin yleisesti ottaen lievempää kuin antiikin?

Ihmisen luontainen väkivaltaisuus tulee esille etenkin pienissä lapsissa, hiekkalaatikollakin tahtoa ja valtaa puolustetaan huitaisemalla kaveria lapiolla päähän, se tulee luonnostaan vaikka lapsella ei olisi minkäänlaisia aikaisempia väkivaltaisia kokemuksia. Väkivallan suhteen ihmiset voidaan rinnastaa hyvin myös eläimiin, jotka vaistomaisesti käyttävät väkivaltaa selviytyäkseen elämässään.

Jokainen ihminen ihannoi väkivaltaa jossain määrin, kaikki eivät vain paljasta sitä. Tänä päivänä väkivaltaviihdettä on monissa eri muodoissa kuten toiminta-, sota-, ja kauhuelokuvissa sekä räiskintä ja strategiapeleissä, joissa vastustaja pyritää eliminoimaan mitä erilaisimmilla tavoilla. Väkivaltaviihdettä on tarjolla myös monen ikäisille lapsista vanhoihin. Etenkin monissa lapsille suunnatuissa piirretyissä on väkivaltaa, kylläkin lievemmissä muodoissa.

Väkivallan suosion syitä on monia ja sillä on sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia ihmisiin. Ehkä yksi suurimmista väkivallan suosion syistä on se että se on kuin kiellettyhedelmä, kaikki haluavat kokeilla maistaa jotakin erilaista joka ei yleensä ole todellisuudessa suotavaa tai mahdollista, viihteen avulla ihmiset voivat helposti "nauttia" väkivallan tuomasta adrenaliinin "huumasta". Sen avulla ihmiset voivat myös hetkellisesti paeta todellisuutta, purkaa sisäisiä aggressioitaan ja tutkia oikeata ja väärää ilman että tarvitsisi itse ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin.

Väkivaltaviihteellä on myös huonoja vaikutuksia, on esimerkiksi varmaan totta että väkivaltainen viihde aiheutta lapsissa ja nuorissa jonkin verran ylimääräisiä pelkoja ja aggressiota. Viihteestä johtuen monet myös saavat väkivaltaisempia käyttäytymismalleja ja alkavat ajattelemaan väkivaltaa normaalina ja neutraalina asiana, se voi aiheuttaa myös muunlaisia väkivallan tunteita ja jos ihminen on jäänyt väkivaltaan liiaksi "koukkuun" ja luonut itselleen väkivaltaisia fantasioita saatta häntä kiehtoa liikaa ajatus kokeilla samoja

asiota todellisuudessa.

Klassinen tiedon määritelmä ja Gettier- ongelma

Klassisen tiedon määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus, sen kehitti antiikin kuuluisa filosofi Platon. Platonin tiedon määritelmä voidaan purkaa osiin jolloin sen ymmärtää helpommin: minulla on asiaa koskeva uskomus, uskomus on tosi, minulla on perustelut uskomukselleni. Tietoa voidaan määritellä myös siten, että tietäminen edellyttää uskomista, mutta uskominen ei edellytä tietämistä.

Monet filosofit ovat kyseenalaistaneet Platonin tiedon määritelmää useaan otteeseen, esimerkiksi Edmund Gettier pyrki osoittamaan klassisen määritelmän pätemättömäksi.

Hän pyrki siihen keksimällä esimerkkejä, joissa tosi uskomus voidaan muodostaa hyvin perustein ilman, että se on tietoa.

Esimerkki Gettier- ongelmasta:

" Anna seisoo pellon laidalla ja näkee siellä lampaaksi naamioidun villakoiran. Hän muodostaa uskomuksen, että pellolla on lammas. Hänen Uskomuksensa on tosi, sillä pellolla todellakin on lammas, kiven takana siten, ettei Anna sitä näe."

Ongelma täyttää periaatteessa klassisen tiedon määritelmän vaatimukset, sillä ongelmassa Anna uskoo että villakoira todellakin on lammas eli Annalla on uskomus. Annalla on myös hyvät perustelut uskomuksellensa, sillä Anna uskoo nähneensä pellolla oikean lampaan, ja näkeminenhän on hyvä perustelu? Annan uskomus on myös tosi, sillä pellollahan on oikeasti lammas. Sehän täyttää kaikki klassisen määritelmän kriteerit.

Mielestäni Gettier- ongelma on hyvä esimerkki miksi klassinen tiedon määritelmä on virheellinen. Vaikka pellolla on lammas, se ei kuitenkaan ole sama lammas kuin minkä Anna näki, annan uskomusta ei voida siis laskea tiedoksi, koska tieto on puutteellinen, jos Annalta kysyttäisiin missä lammas, huomattaisiin että hän ei tiedä missä todellinen lammas on.

Mielestäni parempi tiedon määritelmä olisi, että tieto on hyvin perusteltu uskomus. Esimerkiksi kouluissahan opetetaan tietona miten maailmankaikkeus syntyi, se ei kuitenkaan ole täysin varmaa tietoa, se on vain tiedemiesten laatima uskomus joka on riittävän hyvin perusteltu, joilloin sitä pidetään tietona. Tiedon ei siis mielestäni tarvitse olla varma totuus vaan riittää, että se on tällä hetkellä todennäköisin ja parhaiten perustelluin uskomus.

Utilitarismi

Utilitarismi on moraaliteoria, jonka mukaan tekojen "hyvyys" määrittyy sillä kuinka monelle ne tuovat onnellisuutta ja kuinka suurta hyötyä ja yhteistä hyvää se tuottaa. Utilitarismissa ei siis haeta hyötyä yksin omaan yksilöille, vaan yheteisöille ja suuremmille kokonaisuuksille. Utilitarismin mittarina toimiikin mielihyvä, mitä enemmän teko tuottaa mielihyvää sitä moraalisempi teko on.

Eräällä filosofian tunnillamme teimme harjoituksen, jossa meidän oli tarkoitus toimia sairaalan henkilökuntana, meidän piti päättää utilitarismin mukaisesti kenet parannamme ja keiden hoito jätetään taka-alalle. Harjoituksen aikana huomasimme, että utilitarismin mukaisesti tehdyt päätökset eivät olleetkaan kovin järkeviä. Päätökset olivat useasti melko moraalittomia, esimerkiksi monet jättivät hoitamatta vakavasti sairaita ihmisiä ja sen sijaan hoitivat muun muassa TV- tähti kissojen harventuneet turkit ja tekivät kavojen kohotuksia julkkiksille. Päätökset olivat moraalittomuudesta huolimatta utilitarismin mukaisia, sillä niillä tavoitettetiin mahdollisimman suuri kokonaishyöty, kuten miljoonien rakastaman julkkiksen kauniit kasvot ja uran jatkuminen toivat onnellisuutta monille faneille, paljon enemmän siis kuin yhden lapsen hoitaminen.

Siitä huolimatta utilitarismi ei siis olekaan kovin hyvä tapa ratkoa asiota, vaikka onnellisuuden maksimoiminen kuulostaakin todella houkuttelevalta. Sen johdosta monet välittömästi hoitoa tarvitsevat ihmiset jäisivät kokonaan vaille hoitoa. Omasta mielestäni pelkän utilitarismin mukaisissa päätöksissä yhteiskunnassa ei olisi mitään järkeä, on kuitenkin tapauksia, joissa sen käyttö on suotaavaa ja jopa järkevintä. Esimerkiksi on ehkä järkevämpää asettaa etusijalle jonkin tuhansia ihmisiä tappavan sairauden hoidon kehittäminen kuin hoitomuodon kehittäminen johonkin todella todella harvinaiseen tautiin johon sairastuu vuodessa vain muutama ihmistä koko maapallolla.

Pahuus vai heikkous?

Mitä on pahuus? Onko aitoa pahuutta?

Oman kulttuurimme lait, säännöt ja moraalinormit määrittävät mikä on oikein ja mikä väärin. Yleisesti pahuudella tarkoitetaan tarkoituksellista toimintaan ja käytöstä, joka rikkoo sääntöjä ja normeja. Yleensä aidoksi pahuudeksi ei lasketa psyykkisestä sairaudesta tai psyykkisestä häiriöstä johtuva tekoa. Murhaaja voidaan oikeudessakin armahtaa vankilatuomiolta ja ohjaamaan hoitoon, jos pystytään todistamaan ettei murhaaja ollut kyseisenä ajankohtana kykeneväinen ajatelemaan selväjärkisesti ja tajunnan tila oli jostakin psyykkisestä häiriöstä johtuen sumentunut. Siihen liittyykin ongelma, voiko terve ihminen satuttaa toista? Mielestäni ei voi, aina kun toinen ihminen vahingoittaa toista on jossain määrin kyse jonkin asteisesta mielenterveydenhäiriöstä. Täysin terveen ja kirkas järkisen ihmisen omatunnonkin pitäisi jo estää aiheuttamasta toiselle suurta pahaa. Jotta yhteiskunta toimisi ei voida kuitenkaan ajatella että kaikki pahuus johtuisi tarkoituksettomuudesta tai ajattelukyvyn menettämisestä, toiselle aiheutettu suuri paha on rangaistuksellista.

Jos kuvitellaan, että ei ole olemassa aitoa pahuutta niin voiko silloin olla aitoa hyvyyttäkään? Entä onko itsekkyys pahuutta, jos se aiheuttaa itselle jotain hyvää?

Yksikään ihminen ei voi olla läpeensä paha eikä hyvä, jossain elämän vaiheessakin jokainen ihminen sortuu johonkin joka aiheuttaa toiselle jotakin harmia. Ihminen havittelee yleensä lähes vaistomaisesti omaa etuaan ja siten estää jonkin toisen edun saamisen. Eroamme eläimistä kuitenkin siinä määrin että terveillä ihmisillä on moraalintaju ja kyky valita mikä on oikein milloinkin. Ihminen ei kuitenkaan selviä elämästä ilman pienintäkään itsekkyyttä, tarkoittaako se että pahuus n ihmiselle heikkous? Onko siis olemassa aitoa pahuutta vai onko se vain heikkous jonka avulla ihminen yrittää selviytyä elämästään?

Materialismi, idealismi & dualismi? Mind- body ongelma?

Olemassa olo?

Materialistisen näkemyksen mukaan on olemassa vain ainetta. Materialismiin voidaan jossain määrin yhdistää myös fysikalismi, jonka mukaan fysiikan ja kemian kuva todellisuudesta on ainoa tosi. Muut kuvaukset todellisuudesta ovat todellisia vain siinä määrin kun ne voidaan palauttaa kemiaan ja fysiikkaan. Todellisuutta on siis kaikki, joka voidaan näkö, kuulo, haju, maku ja tunto aistein havaita.

Idealismin mukaan todellisuuden perusluonne on henkinen. Se tarkoittaa, että todellisuuden luonnetta voidaan selittää tiettyjen ideoiden avulla ja viime kädessä todellisuus on vain näiden ideoiden heijastumaa. On siis olemasssa vain yksi substanssi, henkinen.

Materialismiin ja idealismiin liittyy vaikeita kysymyksiä olemassa olosta. Esimerkiksi: Voidaanko sanoa, että puu on olemassa vaikka emme juuri pystyisi aistimaan sen olemassa oloa? Onko ajatuksissa oleva puu olemassa? Jos on olemassa vain ainetta,onko ajatuksia, ideoita tai mielikuvitus maailmaa olemassa? Jos on olemassa pelkkiä ajatuksia ja ideoita onko niiden ulkopuolista fysikaalista maailma olemassa? Onko mitään oikeasti olemassa?

Niistä muodostuvaa ongelmaa on mahdotonta ratkaista eikä pystytä tutkia mitä on oikeasti olemassa ja mitä ei. Todellisuutta on kuitenkin helpompi lähteä tutkimaan useamman eri substansssin kannalta eikä luottaa vain yhteen niistä. Materialismin ja idealismin välimuoto on dualismi, sen mukaan todellisuus kostuu kahdesta substanssista, aineesta ja hengestä. Sen avulla aikaisemmin esitetyt kysymykset ja ristiriidat olivat helpompia selittää. Se kuulostaakin kivalta ettei ongelmaa enää olisi, mutta on. Dualismin keskeinen ongelma on: miten aineeton voi vaikuttaa aineelliseen ja toisin päin?

Mind- body ongelma

Miten ajatukset syntyvät?

Mind- dody- ongelma on dualismissa syntyvä ongelma, mutta käsittelen sitä myös hieman muiden näkökulmien avulla. Materialismin näkökulmasta katsoen ajatukset ovat ainoastaan aineellisia. Ajatukset olisivat siis selitettävissä aivojen sähkökemiallisilla tapahtumilla; hermoimpulsseilla, synapsien välittäjäaineilla ja niin edelleen eli ne olisivat fysikaalisia ja kemikaallisia tapahtumia. Ongelma on kuitenkin miten ihminen on kynevä niin abstraktiin ajatteluun? Ja eikö tutkijoiden pitäisi pystyä selittämään jo aivojen toiminta, jos kyseessä todella on vain fysikaalisia ilmiötä? Miten muodostuu tunteet? En osaa sanoa, voiko ajatuksien toimintaa katsoa idealistiselta kannalta. Ajattelisivatko idealistit ettei kehoa ole olemassa, että olemassa olisi ainoastaan ajatukset?

Dualistit ajattelevat että kehon toiminnot olisivat aineellisia, mutta ajatukset aineettomia. Miten keho ja aineettomat ajatukset vaikuttavat toisiinsa? Kysymys tekee dualistisesta ajatuksesta periaatteessa mahdottoman, eikä niiden välistä yhteyttä ei voida ymmärtää.

Mikä siis on totta?

Itse en osaa sanoa mikä näkemyksistä on juuri se oikea. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että idealismi se ei ainakaan ole, sillä en usko etteikö maailmassa olisi myös fysikaallista todellisuutta. Jäljelle jäävät siis materialismi ja dualismi, niistä en osaa valita täysin. Periaatteessa mielestäni olisi helpompi ajatella, että on olemassa kaksi kokonaan eri substanssia jotka yhdessä luovat todellisuuden ja että niin pystyisi silloin muodostumaan myös ihmisten tunteet, ideat ja kyky ajatella jotain mitä ei ole edes olemassa.

Kysymykset siitä miten pystyn liikuttamaan kehoani ovat todella vaikeita. Miksen pysty esimerkiksi liikuttaamaan kättäni pelkällä ajatuksen voimalla? Vastaukseni on, että en todellakaan tiedä.

Determinismi vs. vapaa tahto

Determinismi on filosofian näkemys, jonka mukaan kaikella on syynsä (kausaliteetti). Determinismiä on kovaa ja pehmeää. Kovan determinismin mukaan kaikki mitä tapahtuu johtuu kausaalisesti edeltävistä asiantiloista, joka tarkoittaa ettei ihmisellä olisi ollenkaan vapaata tahtoa. Pehmeän determinismin näkemys ei ole yhtä jyrkkä, senkin mukaan kaikki johtuu kausaalisesti edeltävistä asiantiloista mutta se ei kuitenkaan pois sulje vapaata tahtoa, ihminen on vapaa kunhan häntä ei pakoteta ja hänellä mahdollisuus harkintaan.

Itse olen enemmän pehmeän determinismin kannalla, sillä mielestäni melkeinpä kaikella mitä tapahtuu on jokin syy. Jos nopeasti lähtee ajattelemaan, niin tottakai ajattelee että pystyyhän ihminen tekemään valintoja eli ihmisellä on vapaa tahto, mutta eikö valintojenkin takana piile jokin syy? Kaikella on syynsä esimerkiksi, jos ihmiselle antaa omenan ja päärynän ja häntä käsketään valitsemaan niistä jompi kumpi, kumman tahansa henkilö päättääkin ottaa niin valinnan takana on jokin syy, kuten omena on paremman makuinen tai on päärynälle allerginen.

Uskon vapaaseen tahtoon siinä määrin, että mielestäni aivan kaikki ei ole ennalta määritettyä ja että ihmisillä on joissakin vaikkakin hyvin harvoissa asiossa täysin vapaa tahto. Determinismin kannalla en ole aivan täysin samaa mieltä kaikissa asiossa, sillä uskon osittain myös indeterminismiin eli että on olemassa sattumaa joka ei ole seurausta jostakin edeltävästä tekijästä.

Ajattelu

1. Millaiset asiat kehittävät kykyä ajatella itse? Millaiset asiat estävät sitä? Esiintyykö lukiossa asioita, jotka pikemminkin estävät kuin kehittävät kykyä ajatella itse? Mitä voit itse tehdä, jotta kykysi ajatella itse kehittyisi eikä taantuisi?

Kyky ajatella itse kehittyy kun on tarpeeksi tilaa ja rohkeutta muodostaa omia mielipiteitä. Niiden muodostaminen kehittää ajattelua, sillä ennen kuin mielipiteet kehittyvät on käytävä läpi paljon erilaisia mahdollisuuksia ja näkökantoja, käsitellä niitä syvemmällä tasolla ja pohtia mitä vaikutuksia ja seurauksia asiolla on toisiinsa. Oman ajattelukyvyn edistämiseksi on siis tärkeää, ettei vastauksia ongelmiin ja muihinkin asioihin tule muiden suista valmiiksi, vaan niihin haetaan itse ratkaisua. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei muita saisi kuunnella, vaan että osaa itse prosessoida ja kritisoida kuulemaansa ja muokata niiden avulla oman ajattelumaailman. Ympärillä olevat paineet ja odotukset estävät omaa ajattelua. Esimerkiksi lapset saavat kotona vanhemmiltaan valmiita mielipiteitä ja käyttäytymismalleja, jos vanhemmat eivät anna tilaa itsenäistymisille, estävät he myös lapsen oman ajattelun ja tavoitteiden kehittymisen. Lukiossa kyky ajatella itse kehittyy monissa asiossa melko hitaasti, koska tunneilla saatua informaatiota harvemmin prosessoidaan itse,sillä vastaukset löytyvät joko kirjasta tai opettajan suusta. Kirjasta lukemalla saa kylläkin perusteellisen tiedon ja yleiskuvan asiosta jotka avittavat omaa ajattelua, mutta etenkin opettajien kertomat mielipiteet ja ajattelumallit jättävät pois oppilaiden mahdollisuuden omien mielipiteidensä muodotukseen. Voisin kehittää omaa ajattelukykyäni pohtimalla ja kyseenalaistamalla ympäriltä saatuani tietoa ja unohtamalla osan vanhemmilta saamistani ajattelutavoista.

2. Miksi olisi tärkeää asettaa arvoja, tavoitteita ja päämääriä?

Arvojen, tavoitteiden ja päämäärien avulla muodostetaan oma ajattelumaailma ja ne antavat suuntaa elämälle. Ne helpottavat arkisten ja suurempienkin valintojen tekoa, esimerkiksi jos asettaa tärkeäksi arvoksi hyvän työpaikan, siitä mitä todennäköisemmin tulee myös tavoite jota yritetään saavuttaa hakeutumalla opiskelupaikkaan joka täyttäisi omat tavoitteet. Ne edes auttavat myös oman persoonan muokkautumista ja kertovat mitä ihminen elämältään loppujen lopuksi haluaa. Ilman arvoja, tavoitteita ja päämääriä ei ole mitään mikä veisi elämää eteenpäin ja ilman niitä ihminen jäisi helposti toimeettomaksi.

3. Millaiset asiat kehittävät kykyä soveltaa tietoa ja ratkaista ongelmia? Millaisia mahdollisuuksia tiedon soveltamiseen lukion oppitunnit antavat? Mitä voisit tehdä, jotta oppisit soveltamaan opppimaasi tietoa?

Havaintojen ja pohtimisen avulla voi itse ratkaista asiota, tärkeää on yrittää löytää vastausta ongelmaan oman pään sisältä ennen kuin lähtee etsimään sitä muualta, esimerkiksi internetistä. Lukio antaa suhteellisen vähän mahdollisuuksia tiedon soveltamiseen, tietoa survotaan päähän hirveitä määriä, mutta niitä ei ohjata käyttämään käytännössä. Opiskelu olisi tehokkaampaa jos niin tehtäisiin, ekalla luokkallakin lapsia opetetaan laskemaan palikoilla, eikö sitä voisi yrittää soveltaa jotenkin lukioon? En tarkoita, että meidän pitäisi matematiikan tunneilla laskea palikoilla vaan että soveltavientehtävien määrä olisi nykyistä suurempi, monille pelkästä teoriasta ei ole mitään hyötyä. Jotta oppisin entistä paremmin soveltamaan oppimaani, minun täytyy yhdistää kaikkea oppimaani normaaliin arkeen ja käyttää tietojani käytännössä, jotta tiedoista tulisi taitoja.

4. Millaiset aisiat kehittävät kykyä hahmottaa kokonaisuuksia? Oletko sinä hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia? Mitä voisit tehdä kehittyäksesi tässä taidossa?

Kokonaisuuksia oppii hahmottamaan kun ei yritä opetella pelkästään yksittäisiä asiota vaan yrittää löytää oppimastaan yhteyksiä, jolloin pienistäkin asoista muodostuu suuria kokonaisuuksia, jotka ovat helpompia muistaa. Kokonaisuuksien hahmottamista helpottaa olla tarttumatta turhiin pikku asiohin ja keskittyä vain keskeisimpään tietoon ja kun on ymmärtänyt kokonaisuuden ja tärkeimmät pointit voi sitä täydentää pienemmillä yksityiskohdilla. Itselleni kokonaisuuksien hahmottaminen on melko helppoa, voisin kuitenkin opetella muodostamaan niistä vielä suurempia kokonaisuuksia. Tartun usein täysin turhiin asiohin, joten voisin opetella tunnistamaan kaikesta keskeisimmän tiedon.

5. Miksi kyky kommunikoida ja tehdä yhteistyötä olisi tärkeää? Kuinka hyvin nämä taidot ovat sinulla hallussa? Millaiset asiat kehittävät kykyä kommunikoida ja tehdä yhteistyötä?

Ilman kommunikointia ei olisi mahdollista, että meillä olisi nykyisenlainen yhteiskunta. Jos emme ota huomioon muita ihmisiä ja heidän mielipiteitänsä ei elämästä tule mitään, yhteistyön ja kommunikoinnin puuttuminen johtaisi yhteiskunnallisiin ongelmiin, mutta samalla se aiheuttaisi ongelmia yksilöille. Ihminen on luotu sosiaaliseksi olennoksi ja ellemme ota kontaktia muihin ihmisiin terveytemmekin kärsii. Sosiaalisiataitoja arvostetaan ja vaaditaan kaikkialla, joten on todella tärkeää että niitä kehitetään lapsesta asti. Yhteistyötä tarvitsee kaikialla koulussa, työpaikalla ja niiden ulkopuolella. Taidot ovat minulla kyllä hallussa, mutta ongelmana on että käytän niitä vain kun huvittaa. Minun pitäisi opetella tekemään yhteistyötä silloinkin kun se kaikista vähiten kiinnostaa.

6. Millaiset asiat kehittävät muista ihmisistä välittämistä ja luonnosta välittämistä?

Jos on saanut pienenä huolenpitoa ja tuntenut olevansa rakastettu, heijastuvat ne myös positiivisena kuvana muihin ihmisiin tulevaisuudessa. Lapsi jota on joskus laiminlyöty saattaa vanhempanakin kokea turvattomuutta ja luottamuksen puutetta. Myös sillä on merkitystä kenen kanssa aikaa viettää vanhempanakin, ihmisiä joilla on negatiivinen vaikutus itseen kannattaa välttää ja sitä vasten kerätä ympärilleen ihmisiä jotka tuottavat elämään iloa, jos on jatkuvasti huolta aiheuttavien ihmisten seurassa saattaa muistakin ihmisistä välittämään oppiminen olla vaikeampaa. On tärkeää että vanhemmat opettavat lapselle myös mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin, lapsen pitää oppia arvostamaan muita ihmisiä ja luontoa. Jotta luontoa oppisi arvostamaan pitää ajatella mitä se meille antaa ja miksi emme pystyisi elämään ilman sitä, esimerkiksi voi ajatella kuinka paljon mukavampaa on hengittää raikkaassa metsässä tai merenrannalla verattuna saaasteiseen kaupunki ilmaan.