


Materialistisen näkemyksen mukaan on olemassa vain ainetta. Materialismiin voidaan jossain määrin yhdistää myös fysikalismi, jonka mukaan fysiikan ja kemian kuva todellisuudesta on ainoa tosi. Muut kuvaukset todellisuudesta ovat todellisia vain siinä määrin kun ne voidaan palauttaa kemiaan ja fysiikkaan. Todellisuutta on siis kaikki, joka voidaan näkö, kuulo, haju, maku ja tunto aistein havaita.
Idealismin mukaan todellisuuden perusluonne on henkinen. Se tarkoittaa, että todellisuuden luonnetta voidaan selittää tiettyjen ideoiden avulla ja viime kädessä todellisuus on vain näiden ideoiden heijastumaa. On siis olemasssa vain yksi substanssi, henkinen.
Materialismiin ja idealismiin liittyy vaikeita kysymyksiä olemassa olosta. Esimerkiksi: Voidaanko sanoa, että puu on olemassa vaikka emme juuri pystyisi aistimaan sen olemassa oloa? Onko ajatuksissa oleva puu olemassa? Jos on olemassa vain ainetta,onko ajatuksia, ideoita tai mielikuvitus maailmaa olemassa? Jos on olemassa pelkkiä ajatuksia ja ideoita onko niiden ulkopuolista fysikaalista maailma olemassa? Onko mitään oikeasti olemassa?
Niistä muodostuvaa ongelmaa on mahdotonta ratkaista eikä pystytä tutkia mitä on oikeasti olemassa ja mitä ei. Todellisuutta on kuitenkin helpompi lähteä tutkimaan useamman eri substansssin kannalta eikä luottaa vain yhteen niistä. Materialismin ja idealismin välimuoto on dualismi, sen mukaan todellisuus kostuu kahdesta substanssista, aineesta ja hengestä. Sen avulla aikaisemmin esitetyt kysymykset ja ristiriidat olivat helpompia selittää. Se kuulostaakin kivalta ettei ongelmaa enää olisi, mutta on. Dualismin keskeinen ongelma on: miten aineeton voi vaikuttaa aineelliseen ja toisin päin?
Mind- body ongelma
Miten ajatukset syntyvät?
Mind- dody- ongelma on dualismissa syntyvä ongelma, mutta käsittelen sitä myös hieman muiden näkökulmien avulla. Materialismin näkökulmasta katsoen ajatukset ovat ainoastaan aineellisia. Ajatukset olisivat siis selitettävissä aivojen sähkökemiallisilla tapahtumilla; hermoimpulsseilla, synapsien välittäjäaineilla ja niin edelleen eli ne olisivat fysikaalisia ja kemikaallisia tapahtumia. Ongelma on kuitenkin miten ihminen on kynevä niin abstraktiin ajatteluun? Ja eikö tutkijoiden pitäisi pystyä selittämään jo aivojen toiminta, jos kyseessä todella on vain fysikaalisia ilmiötä? Miten muodostuu tunteet? En osaa sanoa, voiko ajatuksien toimintaa katsoa idealistiselta kannalta. Ajattelisivatko idealistit ettei kehoa ole olemassa, että olemassa olisi ainoastaan ajatukset?
Dualistit ajattelevat että kehon toiminnot olisivat aineellisia, mutta ajatukset aineettomia. Miten keho ja aineettomat ajatukset vaikuttavat toisiinsa? Kysymys tekee dualistisesta ajatuksesta periaatteessa mahdottoman, eikä niiden välistä yhteyttä ei voida ymmärtää.
Mikä siis on totta?
Itse en osaa sanoa mikä näkemyksistä on juuri se oikea. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että idealismi se ei ainakaan ole, sillä en usko etteikö maailmassa olisi myös fysikaallista todellisuutta. Jäljelle jäävät siis materialismi ja dualismi, niistä en osaa valita täysin. Periaatteessa mielestäni olisi helpompi ajatella, että on olemassa kaksi kokonaan eri substanssia jotka yhdessä luovat todellisuuden ja että niin pystyisi silloin muodostumaan myös ihmisten tunteet, ideat ja kyky ajatella jotain mitä ei ole edes olemassa.
Kysymykset siitä miten pystyn liikuttamaan kehoani ovat todella vaikeita. Miksen pysty esimerkiksi liikuttaamaan kättäni pelkällä ajatuksen voimalla? Vastaukseni on, että en todellakaan tiedä.
Kyky ajatella itse kehittyy kun on tarpeeksi tilaa ja rohkeutta muodostaa omia mielipiteitä. Niiden muodostaminen kehittää ajattelua, sillä ennen kuin mielipiteet kehittyvät on käytävä läpi paljon erilaisia mahdollisuuksia ja näkökantoja, käsitellä niitä syvemmällä tasolla ja pohtia mitä vaikutuksia ja seurauksia asiolla on toisiinsa. Oman ajattelukyvyn edistämiseksi on siis tärkeää, ettei vastauksia ongelmiin ja muihinkin asioihin tule muiden suista valmiiksi, vaan niihin haetaan itse ratkaisua. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei muita saisi kuunnella, vaan että osaa itse prosessoida ja kritisoida kuulemaansa ja muokata niiden avulla oman ajattelumaailman. Ympärillä olevat paineet ja odotukset estävät omaa ajattelua. Esimerkiksi lapset saavat kotona vanhemmiltaan valmiita mielipiteitä ja käyttäytymismalleja, jos vanhemmat eivät anna tilaa itsenäistymisille, estävät he myös lapsen oman ajattelun ja tavoitteiden kehittymisen. Lukiossa kyky ajatella itse kehittyy monissa asiossa melko hitaasti, koska tunneilla saatua informaatiota harvemmin prosessoidaan itse,sillä vastaukset löytyvät joko kirjasta tai opettajan suusta. Kirjasta lukemalla saa kylläkin perusteellisen tiedon ja yleiskuvan asiosta jotka avittavat omaa ajattelua, mutta etenkin opettajien kertomat mielipiteet ja ajattelumallit jättävät pois oppilaiden mahdollisuuden omien mielipiteidensä muodotukseen. Voisin kehittää omaa ajattelukykyäni pohtimalla ja kyseenalaistamalla ympäriltä saatuani tietoa ja unohtamalla osan vanhemmilta saamistani ajattelutavoista.
2. Miksi olisi tärkeää asettaa arvoja, tavoitteita ja päämääriä?
Arvojen, tavoitteiden ja päämäärien avulla muodostetaan oma ajattelumaailma ja ne antavat suuntaa elämälle. Ne helpottavat arkisten ja suurempienkin valintojen tekoa, esimerkiksi jos asettaa tärkeäksi arvoksi hyvän työpaikan, siitä mitä todennäköisemmin tulee myös tavoite jota yritetään saavuttaa hakeutumalla opiskelupaikkaan joka täyttäisi omat tavoitteet. Ne edes auttavat myös oman persoonan muokkautumista ja kertovat mitä ihminen elämältään loppujen lopuksi haluaa. Ilman arvoja, tavoitteita ja päämääriä ei ole mitään mikä veisi elämää eteenpäin ja ilman niitä ihminen jäisi helposti toimeettomaksi.
3. Millaiset asiat kehittävät kykyä soveltaa tietoa ja ratkaista ongelmia? Millaisia mahdollisuuksia tiedon soveltamiseen lukion oppitunnit antavat? Mitä voisit tehdä, jotta oppisit soveltamaan opppimaasi tietoa?
Havaintojen ja pohtimisen avulla voi itse ratkaista asiota, tärkeää on yrittää löytää vastausta ongelmaan oman pään sisältä ennen kuin lähtee etsimään sitä muualta, esimerkiksi internetistä. Lukio antaa suhteellisen vähän mahdollisuuksia tiedon soveltamiseen, tietoa survotaan päähän hirveitä määriä, mutta niitä ei ohjata käyttämään käytännössä. Opiskelu olisi tehokkaampaa jos niin tehtäisiin, ekalla luokkallakin lapsia opetetaan laskemaan palikoilla, eikö sitä voisi yrittää soveltaa jotenkin lukioon? En tarkoita, että meidän pitäisi matematiikan tunneilla laskea palikoilla vaan että soveltavientehtävien määrä olisi nykyistä suurempi, monille pelkästä teoriasta ei ole mitään hyötyä. Jotta oppisin entistä paremmin soveltamaan oppimaani, minun täytyy yhdistää kaikkea oppimaani normaaliin arkeen ja käyttää tietojani käytännössä, jotta tiedoista tulisi taitoja.
4. Millaiset aisiat kehittävät kykyä hahmottaa kokonaisuuksia? Oletko sinä hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia? Mitä voisit tehdä kehittyäksesi tässä taidossa?
Kokonaisuuksia oppii hahmottamaan kun ei yritä opetella pelkästään yksittäisiä asiota vaan yrittää löytää oppimastaan yhteyksiä, jolloin pienistäkin asoista muodostuu suuria kokonaisuuksia, jotka ovat helpompia muistaa. Kokonaisuuksien hahmottamista helpottaa olla tarttumatta turhiin pikku asiohin ja keskittyä vain keskeisimpään tietoon ja kun on ymmärtänyt kokonaisuuden ja tärkeimmät pointit voi sitä täydentää pienemmillä yksityiskohdilla. Itselleni kokonaisuuksien hahmottaminen on melko helppoa, voisin kuitenkin opetella muodostamaan niistä vielä suurempia kokonaisuuksia. Tartun usein täysin turhiin asiohin, joten voisin opetella tunnistamaan kaikesta keskeisimmän tiedon.
5. Miksi kyky kommunikoida ja tehdä yhteistyötä olisi tärkeää? Kuinka hyvin nämä taidot ovat sinulla hallussa? Millaiset asiat kehittävät kykyä kommunikoida ja tehdä yhteistyötä?
Ilman kommunikointia ei olisi mahdollista, että meillä olisi nykyisenlainen yhteiskunta. Jos emme ota huomioon muita ihmisiä ja heidän mielipiteitänsä ei elämästä tule mitään, yhteistyön ja kommunikoinnin puuttuminen johtaisi yhteiskunnallisiin ongelmiin, mutta samalla se aiheuttaisi ongelmia yksilöille. Ihminen on luotu sosiaaliseksi olennoksi ja ellemme ota kontaktia muihin ihmisiin terveytemmekin kärsii. Sosiaalisiataitoja arvostetaan ja vaaditaan kaikkialla, joten on todella tärkeää että niitä kehitetään lapsesta asti. Yhteistyötä tarvitsee kaikialla koulussa, työpaikalla ja niiden ulkopuolella. Taidot ovat minulla kyllä hallussa, mutta ongelmana on että käytän niitä vain kun huvittaa. Minun pitäisi opetella tekemään yhteistyötä silloinkin kun se kaikista vähiten kiinnostaa.
6. Millaiset asiat kehittävät muista ihmisistä välittämistä ja luonnosta välittämistä?
Jos on saanut pienenä huolenpitoa ja tuntenut olevansa rakastettu, heijastuvat ne myös positiivisena kuvana muihin ihmisiin tulevaisuudessa. Lapsi jota on joskus laiminlyöty saattaa vanhempanakin kokea turvattomuutta ja luottamuksen puutetta. Myös sillä on merkitystä kenen kanssa aikaa viettää vanhempanakin, ihmisiä joilla on negatiivinen vaikutus itseen kannattaa välttää ja sitä vasten kerätä ympärilleen ihmisiä jotka tuottavat elämään iloa, jos on jatkuvasti huolta aiheuttavien ihmisten seurassa saattaa muistakin ihmisistä välittämään oppiminen olla vaikeampaa. On tärkeää että vanhemmat opettavat lapselle myös mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin, lapsen pitää oppia arvostamaan muita ihmisiä ja luontoa. Jotta luontoa oppisi arvostamaan pitää ajatella mitä se meille antaa ja miksi emme pystyisi elämään ilman sitä, esimerkiksi voi ajatella kuinka paljon mukavampaa on hengittää raikkaassa metsässä tai merenrannalla verattuna saaasteiseen kaupunki ilmaan.